Ajatuksia, arjen ihanuutta ja kurjuutta. Tämä blogi ei suuria tarinoita lupaa, vaan elämäni pieniä suuria hetkiä. Blogin takana 21-vuotias tyttö. Blogista löytyy jotain satunnaista muutakin, mutta lähinnä puran mietteitäni. Muistathan minua kommentilla! :) Blogillani oli ennen eri nimi ja osoite, mutta yksityisyyssyistä muutin ne...
Kesätöitä pukkaa, mutta onneksi voin kerrankin sanoa olevani mukavassa paikassa töissä!
Selityksiä lyhenteille ja nimityksille:
Mölkkylandia - Kesätyöpaikkani vuosina 2007, 2008 ja 2009. Tehdas jolla valmistetaan mm. mölkkyjä - noita minulle niin ihanan tutuksi tulleita numeroituja kapuloita, joita on vilissyt käsissäni varmaan tuhansia - , ei mikään maailman mukavin työpaikka eikä nimeltään oikeasti Mölkkylandia.
T - Poikaystävä
E, K, A, H, V ja An - ystäviä
Muut mahdolliset yksittäiset isot kirjaimet muita tuttuja...
4.10.2008
21.11.2008
Kyllä tuo lumi aina muuttaa maisemaa! Nuo tänään otetut kuvat on kylläkin otettu hämärällä-efektillä, ulkona ei oikeasti ole vielä noin hämärää. Tällä hetkellä tuolla sataa isoja, hitaasti leijuvia lumihiutaleita. Vaikken ole mikään lumen paras ystävä, lumisateessa on aina jotain rauhoittavaa ja kaunista. Sitä tekisi mieli jäädä katselemaan...
Päätin laittaa vanhempiakin kuvia näytille, jotka on otettu toukokuun puolella. Vihreät heinät ja ruohot tarjoavat oivan sopukan valonsäteille ja varjoille... :) Lopussa on vielä vaahteraa varjoineen ja kauniita kirsikankukkia.
Eilen tuli poimittua kesän ensimmäiset metsämansikat, joita löytyi aivan talon edustalta. Muissa mansikkapaikoissa oli vasta kukkia, mutta talon edusta onkin lämmin paikka. Eilen oli niin mukava ilta-aurinkokin että intouduin pitkästä aikaa valokuvaamaan ja tässä satoa:
Olivat muuten hyviä... :>
Muorikin oli seurana kesästä nauttimassa!
Ja loppuun vielä sipaus tammea... Olikin aika vihreä-painotteisia valokuvia. :D En tiedä miksi mutta olen lähiaikoina pitänyt vihreän hehkusta, se näyttää niin kauniilta ilta-auringossa.
Olen väsynyt. Niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja pahanen koeviikko ei ole vielä edes alkanut, eikä luku-urakkakaan. Valvon aina liian myöhään joten unirytmini on päin metsää, ja olen sellainen että vaadin monen tunnin yöunet jotta olisin pirteä. Usein väsymykseni kylläkin naamioituu "pirteydeksi", mutta se ei ole aitoa.
Säät ovat jo kylmenneet ja syksy näkyy kaikkialla. Syksy on inspiroiva vuodenaika, mutta ärsyttää etten jaksa tehdä mitään. Mutta valokuvia olen ottanut, ja tässä on satoa:
Pidän tästä kuvasta hyvin paljon. Se voisi kuvata tuleva kaamosta ja muistuttaa syksyn synkästä puolesta - karuudesta ja kylmyydestä. Käytin kameran värienkorostus-efektiä ja jotain kummallista sinertävää valo-efektiä.
Tässä on vai haapa-puun oksia, mutta pidän kuvasta paljon. Mustavalkoisuus tuo siihen ajattomuutta ja puissa harvaan olevat lehdet erottuvat kauniisti. Oksat muodostavat hienon kuvion, tykkään! *oma kehu haiskahtaa...*
Sitten vielä tämä, korostettu vihreä. Kuva on eräiltä ikivanhoilta kiviportailta jotka ovat sammaleen ja nyt myös lehtien peitossa... Se on hieman epäselvännäköinen... :/
Menin tänään yhdentoista aikaa ulos ja seisoin siellä ties kuinka kauan (asun korvessa, joten en siis seisonut jossain kadunvarrella vain maantiellä aamutakissa...). Sumua oli paljon, tarkoitan PALJON. Se jopa peitti näkyvyyttä. Jonkun aikaa siellä luontoa ihasteltuani ja mietittyäni kipaisin hakemaan kameran, ja otoksia tuli yli 50! Kaikki eivät tietenkään ole kelvollisia, mutta pistän parhaimmistoa näytille:
Näyttääpä se epäselvältä, pahoittelut... Tämän otin loppuajasta, joten kamera taisi mennä huuruun koska kaikki loppupään kuvat ovat hieman epäselviä... :S Sumu oli kuitenkin sankkaa kuten näette.
Tämän kuvan otin ensimmäisten joukossa. Kasvit olivat yltäpäätä kasteessa. Kaikkein upeinta illassa oli, että oli niin tyyntä, että yksikään kasvi ei hievahtanutkaan. Lintujenlaulua lukuunottamatta vallitsi täysi hiljaisuus.
Leikin vähän kameralla, on kivaa kuvata sumuista tietä jonka päätä ei siksi näe... :P
Pakollinen hämähäkinseitti-kuva! Tässä kuvassa ei valitettavasti erota hämähäkkiä. Yhdessä erottaa, mutta se ei ole hyvännäköinen salaman takia... :/
Ja tässä vielä seuralaiseni, rakas Niki-kissa. Vanhus jo, täytti 15 vuotta! Mutta jaksaa silti kiivetä korkealle kalliolle kanssani (niin ja kiipeämisen jälkeen housut ja aamutakki olivat aivan märät arvatenkin... korkeaa heinää näet).
---
Tällaisia hetkiä haluan kesästä muistaa. Samaten juuri äskeisen hetken, kun huomasin tähden tuikkivan taivaalla. En ole nähnyt tähtiä aikoihin, koska valoisalla ne eivät meinaa näkyä. Kesäisin hillun ulkona katselemassa kasveja (tänään myös sumua) ja kuuntelemassa lintujenlaulua sekä haistelemassa kosteaa ilmaa. Talvella katselen tähtiä, jotka ovat suorastaan pakkomielteeni. Tänään olen nauttinut niistä molemmista...
