Ajatuksia, arjen ihanuutta ja kurjuutta. Tämä blogi ei suuria tarinoita lupaa, vaan elämäni pieniä suuria hetkiä. Blogin takana 21-vuotias tyttö. Blogista löytyy jotain satunnaista muutakin, mutta lähinnä puran mietteitäni. Muistathan minua kommentilla! :) Blogillani oli ennen eri nimi ja osoite, mutta yksityisyyssyistä muutin ne...
Kesätöitä pukkaa, mutta onneksi voin kerrankin sanoa olevani mukavassa paikassa töissä!
Selityksiä lyhenteille ja nimityksille:
Mölkkylandia - Kesätyöpaikkani vuosina 2007, 2008 ja 2009. Tehdas jolla valmistetaan mm. mölkkyjä - noita minulle niin ihanan tutuksi tulleita numeroituja kapuloita, joita on vilissyt käsissäni varmaan tuhansia - , ei mikään maailman mukavin työpaikka eikä nimeltään oikeasti Mölkkylandia.
T - Poikaystävä
E, K, A, H, V ja An - ystäviä
Muut mahdolliset yksittäiset isot kirjaimet muita tuttuja...
Jälleen kahden yön tapaukset:
"Kauhea nälkä. Puoli pakettia maitoa olis hyvä."
---
"Joo pieni hetki. Kiitos hei!"
Voi terve taas. :D
"Pipariostoksilla! Kyllä nyt kelpaa. Mutta nyt asia järjestyy kun minä jätän sen paperin täyttämättä... Jos sen voi vaan."
Voi reps mitä ihminen voi selittää unissaan... :D Olin kuulemma vielä närkästynyt sanoessani kaksi ensimmäistä lausetta... Ahhah.
Minä: "Miksi sä nousit?"
T: "Mä riisun vaatteita."
Minä: "Mitä sä teet?"
T: "Mä tulin nukkumaan."
Minä: "Miksi?"
T: "Hupsu..."
---
Minä: "Au!"
T: "Mitä?"
Minä epämääräisen muminan jälkeen: "Puudutuspiikki. Emmä tiiä..."
Mä luulin että tuolta tulee jotain eläviä hiiriä.
---
Minä: *hekottelua*
T: "Milles kulta hekottelet?"
Minä: "Tolle kun sä strippaat."
---
:D T oli todella ottanut vaatteita pois tullessaan nukkumaan, voi reps.
Kokeiltiin T:n kanssa huviksemme laittaa eräänä yönä nauhuri päälle ja kuunnella seuraavana aamuna olinko puhunut jotain. Ja tämä sieltä kuului...:
"Mene pois... mene pois..." ja epämääristä huohotusta. Pelotavaa. o_O
Tänä aamuna heräsin itse kun sanoin:
"Anteeksi mut toi on niin mun tapa laskea mäki."
Näin unta että katsoimme entisen pianonsoitonopettajani kanssa videota, jossa laskin suksilla alas mäkeä ja ryvin komeasti. :D Voi elämä. Olin kuulemma ollut viime yönä oikein puhelias, mutta T ei valitettavasti muistanut enää aamulla mitä olin sanonut.
T ei muista että mitä sanoin (harmi...), mutta olin sanonut pari sanaa englanniksi toissa yönä.
Tänä aamuna heräsin siihen että nauroin unissani. Voi jukoliste se oli outoa. :D Naurettava kohta unessani sen aiheutti.
Olen jo nyt saanut niin monena päivänä kuulla T:ltä mitä olen puhunut unissani, että olen päättänyt alkaa ikuistaa hienoja lausahduksiani tänne, ja koska tiedän että nämä eivät lopu varmaan koko ikäni aikana, päätin luoda uuden kategoriankin.
Olen siis puhunut koko ikäni unissani, ja kuinka paljon olenkaan saannut kuulla siitä kuittailua, arvatkaa vaan... Nyt riemu vasta repeääkin kun blogini saa täyttyä oudoista ja hämmentävistä yöllisistä jorinoistani.
Puhumisia vuosien varrelta:
"Voi kuinka hellää! Hän lensi sinun syliisi!"
- - -
"Ei se ollut tää, eikä tää eikä tää... Hei, mä otan tän!"
- - -
"Rakastan ilmoja, pehmeitä ilmoja."
- - -
"Ei."
- - -
*Lallattelua möreällä äänellä*
- - -
Ja sitten on tietysti tuttujeni kertoman mukaan ollut paljon epämääräistä muminaa.
Sitten tuoreempia tapauksia:
Minä: "Vähän hienoja!"
T: "Mitkä?"
Minä: "Noi pikku-ukot!"
- - -
"Vähän hienoja noi heijasteet tossa seinällä!"
- - -
"Pautsi pau, paupau, pautsi paupau. Mä oon muistanu kaikki mun päällä, mutta nyt en löydä sitä..."
- - -
Minä: "Vähän nätti!"
T: "Niin on."
Minä: "Ai mikä?"
T: "Ei mikään. Heräsitkö sä?"
Minä: "Joo, ei... Emnh mä tjiiä...."
- - -
"Pelo."
- - -
Aika repeilyttävää materiaalia... On se aina niin hauskaa kun saan aamulla tietää mitä olen löpissyt... Ja varmasti saan kuulla vielä jatkossakin.