Nyttemmin ei ole jäänyt aikaa ottaa uusia kuvia Nikistä, mutta onneksi arkistojen kätköistä löytyi muutama lähikuva neidin nassusta. :) Pahoittelen sitä että kuvat ovat eri kokoisia... Olen joskus aikoinaan sählännyt pahasti tuon koon pienentämisen kanssa.

Joku vanha kuva vuodelta nakki ja makkara. Sattuu muuten olemaan ensimmäinen kuva, jonka nappasin ensimmäisellä tämän talouden digikameralla. Tässä hyvästelin kisua, koska olin lähdössä viikon reissulle pohjoiseen. (Olen kova ikävöimään Nikiä kun olen pois kotoa, muulla perheellä ei niin väliä... :D)

Tässä kissan sivuprofiilia parhaimmillaan!

Ja loppuun todella läheltä otettu kuva, tässä oltiin pihalla kujeilemassa... :)

Pitkästä aikaa tuli taas osallistuttua! Karvat ovat vallan mainio aihe, monilla kissoilla kun on niin ihanan pörröiset turkit... :)

Vanhan neidin kauniissa mustavalkoisessa karvapeitteessä on jo siellä täällä mustilla alueilla valkoisia yksittäisiä karvoja, harmaita "hiuksia" tulee siis näköjään kissoillekin. :) Tässä kuvassa näkyvät aika mukavasti karvat, näyttää turkki jotenkin tuuhealta. Mikäköhän siinä on muuten kun meidän ihana mummumme on alkanut pudottaa paljon karvaa? Irtokarvoja on turkissa hirveästi, vaikka talvikarva putosi aikoja sitten. :o Onkohan tämä joku vanhuuden merkki vai johtuu jostain muusta. Ettei vaan ole jotain vitamiinin puutosta tai stressiä tai muuta?

Niki-muorilla virneet eivät ole kovin yleisiä, koska se tuntuu haluavan tehdä kanssaeläjiinsä sivistyneen vaikutelman. Virne-kuvia oli siis vaikea löytää tai saada otettua, mutta joitakin otoksia on sentään esille laitettavina. :)

Tällainen virne vanhan neidin nassuun ilmestyi kun näki yläpuolellaan herkkupalan. :D

Mutta leikkiessähän ne parhaat virneet naamalle tupsahtaa! Harmi vaan että kissa on paljon nopeampi kuin kamera, parhaat irvistykset eivät pääse tallennetuiksi kuviin. :)

Ja loppuun suoranainen petomainen irvistys! Onneksi muorilla on vielä hampaita joita esitellä! :D Oikea kissapeto pienemmässä koossa.

Pehmeä kuvaa monen kissan turkkia, mutta myös luonnetta. Usein sillä hurjimmallakin kollinroikaleella tai kiivaimmalla emokissalla on myös pehmeä puoli.

Meidän Nikimme ei ole pehmeimmästä päästä myönnettäköön, luonteeltaan siis. :) Se on aina ollut jollain tapaa kovanaama, yrittänyt antaa vaikutelmaa ettemme me ihmiset sille paljon merkitse... Mutta kyllä se hirmuinen kehräys ja kyhnäys äkkiä alkaa jos muori ei saakaan huomiota kun haluaisi. :) Joten pehmeitäkin hetkiä kyllä löytyy, niitä vaan on harvemmassa. Turkki kyllä on silkkinen kuin pennulla, joten pehmeyttä löytyy ainakin siitä suunnasta!

Vanha kuva, jonka olen ottanut muksuna, luultavasti joskus 2000-luvun vaihteessa. :] Tässä Niki esittelee pehmeää puoliskoaan, tyytyväisenä kellien. Oho, bongasinpa että videotkin toimivat vielä tuolloin.... :D

Tämä kuva on hieman epäselvä (pahoittelut...), mutta ehkä se onkin osasyynä pehmeään vaikutelmaan? Turkin puhdistushetki on tässä meneilään ja Nikin tassut näyttävät ihanan pehmoisilta.

Ja viimeisessä kuvassa salittiin pieni hellyydenosoitus ihmisystävälle vaikka kuvaussessio alkoi ärsyttää... :D

Kissakuvahaasteen aihe on tällä viikolla pettymys. Tässä satoa hieman...

Tuon oven taakse Niki haluaisi aina kovasti mennä, kovasti naukuen, mutta kielto on kielto... :] Silti sinnikäästi ovella pitää naukua, mutta pettymys on aina selvä, kun joku tyhmä ihminen ei tottele hänen tahtoaan... :)

"Päästä minut sisään!" -ilme on selkeästi vanhan neidin nassulla. :) Tai ennemminkin pettynyt ilme kun kukaan ei ole päästänyt sillä sekunnilla kun muori ilmestyi ikkunan taa.

Tämä on niitä, "oliko pakko tulla herättämään?" kuvia. Näytän vähän vastaavalta itse kun Niki herättää minut yöllä öiseen konserttiinsa. :D Mutta ilmiselvästi tässä kuvassa ei haluttaisi olla kissaneidin, ei kai kukaan nyt halua itseään valokuvattavan kun on juuri herännyt? :)

Tuli vähän taukoiltua tämän haasteen kanssa kun elämä on niin hektistä nykyään. :/ En ole joistakin haasteista edes löytänyt sopivia kuvia, mutta tähän haasteeseen luulisi löytyvän... :)

Tämä kuva on aina ollut yksi lemppareistani (ja se löytyy tästä blogista muualtakin mutta huonompilaatuisena... :P), koska Niki todellakin näyttää parhaan puolensa. Tuona päivänä kissa poseerasi kuin työkseen, ja otoksia oli helppo saada. Kun taas tänään yritin onnistua nappaamaan pari hyvää kuvaa, kissa ei osoittanut hitustakaan kiinnostusta.... :D

Valtijatar tarkkailee valtakuntaansa... :) Aina niin ylväänä ja tyylikkäänä... :)

En tiedä onko tämä kovin tyylikäs kuva mutta kyllä minusta Niki näyttää tyylikkäältä tässäkin huolimatta tuosta isosta mörrikästä joka istuu sormillani... :D

Off-topic, mutta tämä on kaikkien pakko nähdä! Ei ihme että kissa oli aivan häkellyksissään, toisaalta yritti siepata otusparan kädeltäni... :D

Tämä kuva on parisen vuoden takaa kuten nuo muutkin aiemmat. Kuva on mielestäni yksinkertaisesti järkyttävän ihana... <3 Tai oikeastaan Niki siis... :)

Ja tässä taas tyylikkäänä mustavalkoisena mustavalkokuvassa. :) Sori, mulla on pakkomielle mustavalkoisiin valokuviin... Mutta tässä jälleen Niki todistaa poseeraustaitojaan. :)

Ja viimeinen kuva tuo mieleeni jotenkin eteläiset katukissat satamakaupungeissa... En tiedä miksi. :o Ehkä johtuu tuosta sinisestä efektistä...? Joka tapauksessa Niki on taas niin tyylikkäänä että! Juuri sellainen kuningatarmainen asento ja tyyni katse. ;)

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi tyylikkyyttä, kaikki parhaat kuvani Nikistä taisivat upota tähän... :')

Osallistun ensimmäistä kertaa kissakuvahaasteeseen joten saa nähdä mitä tästä tulee... :] Otin kuvan muistaakseni jo pari vuotta sitten kesällä, ja kuvassa poseeraa rakas maatiaiseni Niki-muori, joka täyttää jo 16 vuotta tänä keväänä/kesänä. Siinä sitä nauttitaan rapulla auringosta. :) Taitaa aurinko vähän häikäistä vanhaa kissaa, kun nykyään nukkuu niin paljon sisällä että ulos mennessään tarvitsisi aurinkolaseja. Mutta kyllä se aurinko silti tuntuu niin hyvältä turkilla että pakkohan sinne on päästä köllöttelemään. :)