Ajatuksia, arjen ihanuutta ja kurjuutta. Tämä blogi ei suuria tarinoita lupaa, vaan elämäni pieniä suuria hetkiä. Blogin takana 21-vuotias tyttö. Blogista löytyy jotain satunnaista muutakin, mutta lähinnä puran mietteitäni. Muistathan minua kommentilla! :) Blogillani oli ennen eri nimi ja osoite, mutta yksityisyyssyistä muutin ne...
Kesätöitä pukkaa, mutta onneksi voin kerrankin sanoa olevani mukavassa paikassa töissä!
Selityksiä lyhenteille ja nimityksille:
Mölkkylandia - Kesätyöpaikkani vuosina 2007, 2008 ja 2009. Tehdas jolla valmistetaan mm. mölkkyjä - noita minulle niin ihanan tutuksi tulleita numeroituja kapuloita, joita on vilissyt käsissäni varmaan tuhansia - , ei mikään maailman mukavin työpaikka eikä nimeltään oikeasti Mölkkylandia.
T - Poikaystävä
E, K, A, H, V ja An - ystäviä
Muut mahdolliset yksittäiset isot kirjaimet muita tuttuja...
Viikko takana inttileskeyttä, ja ihmeen hyvin olen pärjännyt. Pari ensimmäistä päivää olivat vaikeita, mutta sitten alkoi jo helpottaa. Se myös auttoi, kun E tuli tänne kahdeksi päiväksi, ja eilen kävin Riihimäellä näkemässä rakastani kun siellä oli vierailupäivä. T:n pitäisi päästä lomille tällä viikolla, toivotaan parasta.
Minulla ja E:llä oli todella mukavaa kun hän oli täällä torstaista lauantaihin. Juttelimme paljon, pelasimme Bioshockia (ihan MIELETTÖMÄN hyvä! Se on odottanut hyllyssä jo pitkään (T on kyllä pelannut), ja vasta nyt uskalsin kokeilla sitä) ja kävimme katsomassa Sex And The City 2:n. Leffa ei ollut mikään kovin huikea, mutta ihan ok ja juuri sopiva sellaiseen tyttöjeniltaan. :D Kävimme myös leffan jälkeen juomassa yhdet baarissa ja sitten suuntasimme kotiin. Pelasimme vielä vähän (E:kin innostui, vaikka vaan katseli) ja sitten juttelimme aamu viiteen. Huh.
Eilen sitten olin tosiaan Riihimäellä tutustumassa alokaselämään. T:llä menee onneksi hyvin siellä, ja niin arvelinkin. T on sellainen luonteeltaan että pärjää kyllä armeijassakin. Oli niin ihanaa halata kunnolla T:tä. ♥
Tänään lähdenkin sitten maalle vanhempien luokse neljäksi päiväksi. Ihan mukavaa sinänsä, ettei tarvitse kökkiä täällä ja yrittää keksiä jotain tekemistä.
Sade, siinä on jotain niin rauhoittavaa... Sen tuoksussa ja ropinassa. Monen hellepäivän jälkeen sade on tervetullut. Hiostavuus helpottuu, ilma raikastuu ja siitepölyt laskevat, ah.
Kitkerät ajatukset minun ja T:n suhteesta ovat onneksi nyt vähentyneet. Alan viimeinkin tajuta, että T todella lähtee maanantaina, joten se on saanut taas tunteita esiin. Olen myös yrittänyt tietoisesti keskittyä T:n hyviin puoliin, joita on kuitenkin paljon. T:n hyvien puolien määrää ajatellessa on vaikeaa kuvitella, että löytäisin koskaan ketään parempaa. Eihän kukaan ole täydellinen. Minäkään.
Jee! Pitkästä aikaa on ollut todella hyvä päivä. Ja syyt:
- sain viimeinkin tietooni harjoittelupaikan
- lyhyt koulupäivä, ja ihan mukava muutenkin
- edistystä työnhaussa
- sain ihmeen kautta ensimmäisellä yrittämällä hyvältä vaikuttavan psykoterapeutin kiinni ja sain tutustumisajan varatuksi
- ja ennen kaikkea... Allergiastani huolimatta voin tarjota ensikodin kodittomalle kissalle! Hyväntekeväisyys kissojen parissa on ollut pitkään haaveissa, ja nyt saatan saada tänne väliaikaisesti karvapalleron huolehdittavaksi ja rakastettavaksi. Olen aivan onnessani!
Hii! :>
Tentit tältä lukuvuodelta ohi, ainakin jos pääsin äskeisestä kauhistuksesta läpi. Ah. Mutta sitten onkin kyllä ihan mukavasti kaikenlaista muuta tehtävää, esimerkiksi tutkielma. Onneksi koulu on kuitenkin paljon rennompaa nyt kuin syksyllä. Silloin meinasi näet jo pää hajota kun oli niin paljon tehtävää ja pitkiä päiviä...
Ihanan keväistä, auringonpaiste tuntuu niin hyvältä pitkän kaamoksen jälkeen.
Kerrankin ihan mukava fiilis, koulussakin olen alkanut kaveerata yhden todella kivan ihmisen kanssa. :>
Tänään kylpylään. 8) Olen viimeksi ollut kylpylässä ala-asteella, joten aikamoista luksusta tämä on. Melkein jo tunnen lämpimän veden ihollani...
Olipa ihana aamu! Kyllä avomiehen yllättäminen aamiaisen tuomisella vuoteeseen kannattaa, kun saa kauhean määrän haleja. ♥
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Hii! Olemme tänään menossa T:n kanssa tutustumaan fretteihin. :) Tästä kaupunginosasta sattui löytymään eräs mukava ihminen, joka esittelee mielellään frettejänsä meille. Näin pääsemme näkemään millaisia fretit todella ovat ja tuleeko allergiareaktioita - toivottavasti ei. Vähän jänskättää mennä jonkun vieraan ihmisen kotiin, mutta toisaalta olen aivan innoissani kun pääsen näkemään millaisia otuksia fretit ovat. :>
Uskomatonta, mutta totta; seuraava viikko on todella kevyt. Luentoja on peruttu peräti kolme, joten vapaapäiviä piisaa! Ensi viikolla on kaksi päivää koulua, ja toinen koulupäivä kestää kolme tuntia. :D Maanantain luento peruuntui, tiistaina on sentään koulua 10-16, keskiviikon luento peruuntui, torstain luento peruuntui, mutta yksi luento taas siirtyi siihen, joten silloin on koulua 8-11. Perjantaina minulla ei ole koulua koskaan, koska en saanut mitään vapaavalintaista kurssia siihen.
Noh, ei tässä auta ihan laiskistua kuitenkaan, koska yksi tentti lähestyy ja en ole vielä kunnolla lukenut siihen. Mutta kyllä luulisin että vapaa-aikaakin jää ihan kiitettävästi. :)
Olisi vielä tentti, joka jäi aiemmin väliin sairastelun takia. Ja tietenkin se on vasta 16.15-17.45, kun koulu loppuikin jo kahdelta. Jee!
Tänään minä ja T olemme olleet vuoden yhdessä, aw. Kun saavun (älyttömän kouluajan 8.30-17.45 jälkeen) kotiin, saan nauttia herkullisesta ruoasta, T on näet lupautunut kokkaamaan vähän hienommat sapuskat. :D T on hyvä kokki, mutta pidän silti peukkuja ettei ruoka mene pilalle, koska mitään noin hienoa T ei ole aikaisemmin tehnyt. Itse en ole paljastanut tekemääni jälkiruokaa, vaikka ostamistani ainesosista olisi hyvin voinut jotain päätellä... :D Tarjoan näet kullalleni erästä ylihintaista mutta syntisen hyvää suklaata (sitä T ei kylläkään nähnyt), ja olen tekemässä niinkin yksinkertaista jälkiruokaa kuin rahkaa, mutta ehkä se maistuu paremmalta jos teen sen rakkaudella?
Tuota miestä minä meinaan todella rakastan. Vaikka syksy ei ole ollut minulle helppo, T on ollut valoni pimeydessä. Hän on rakastava, hellä ja ymmärtäväinen mies, jolla on kuitenkin sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Vuosi yhdessä on ollut ihana, ja toivon että yhteinen taipaleemme jatkuu. Onhan meilläkin vaikeat hetkemme kuten kaikilla pareilla, mutta yleisesti ottaen meillä menee oikein ihanasti, sopuisasti ja rakastavasti.
Tänä vuonna tuli jotenkin kauheasti noita lahjoja... Onko se sitten sitäkin, kun saimme T:n kanssa yhteisiä. Tässä ensin ne, jotka minä sain:
- ihana nalle-pehmolelu T:ltä (se on niin pehmeä... 8) Täytyy halia sitä sitten kun T lähtee armeijaan...)
- Alias-peli, josta riitti riemua jo aattona ja joulupäivänä (T:ltä)
- trikoot (tuli tarpeeseen, koska vanhoissani on reikiä...)
- suurentava peili
- joku rahapussi tai mikälie...
- rahaa
- ässäarpa
- valokuva-albumi
- suoristusrauta (viimeinkin! Olen toivonut tuollaista jo pari vuotta.)
Sitten T:n ja minun yhteiset:
- suklaata, monenlaista
- kaksi lautasta
- kaksi muumikäsipyyhettä
- aluslakana
- valkoviinilasit
- jotkin pussukat
- reseptikirja
- sähkövatkain
- kynttilöitä
T sai minulta maailmankaikkeuteen liittyvän kiinnostavan kirjan, ihanaa suklaata sydänrasiassa ja Guitar Hero III:n kahden kitaran kera. Eilen vähän rämpyteltiin, on muuten aikas kiva peli! :D Tämän vuoden parhaat lahjat olivat T:n antama nalle, suoristusrauta ja Alias, mutta muutkin lahjat lämmittivät mieltä. Lahjavalintani muille tuntuivat myös menneen nappiin ilmeistä päätellen. :)
Työt ovat ohi, ahh! \o/ Työpäivä menikin ihmeen nopeasti ja vaivattomasti. Nyt olen rahallisesti ja yhden työkokemuksen verran rikkaampi. Muuttoonkin on enää viikko, huomenna näen hyvän ystävän, sunnuntaina T:n.
On sitten mukava tunne tällä hetkellä!
Jesjesjes enää huominen töitä ja sitten olen VAPAA. Kolme kuukautta olen raahannut itseäni töihin ja nyt saan viimeinkin kaivatun tauon - varsinkin tämän älyttömän työpäiväputken jälkeen. Kylläkin ensimmäinen lomaviikko tulee menemään muuttohärdellissä, mutta hällä väliä! Hyvästi kassa, ärsyttävä pomo ja jokseenkin väkinäisen hymyn ylläpito tunnista toiseen.
Saa nähdä kuinka tunnit matelevat huomenna. Tänään ja muinakin viimepäivinä ne ovat menneet omituisen nopeasti verrattuna entiseen. Ehkä olen alkanut turtua hommaan niin että päivät ovat alkaneet ripeentyä...?
Lauantai onkin kiva päivä kun näen pitkästä aikaa hyvän ystäväni. Näimme kunnolla viimeksi joskus keväällä... Haen hänet hänen ja poikaystävänsä kämpiltä (jonka näen samalla ensimmäistä kertaa), kipasemme kaupassa ja tulemme sitten tänne yöksi. Sunnuntaina T hakee meidät molemmat, eli heittää ystäväni kotiinsa ja kaappaa minut yökylään. :) On taas sitä ihanaa ikävä, onneksi tällä kertaa ei kivuliaalla tavalla vaan sellaisella suloisella...
Olenkohan muuttumassa aivan imeläksi kun kirjoittelen tuollaisia??? :o
Mutta kuitenkin... tuntuu ihan hassulta että kesä on mennyt näin nopeasti. Vastahan aloitin työt kaupassa ja nyt ne jo loppuvat. Loppuvaihe on mennyt siivillä, joskus keskivaiheilla oli ehkä hankalinta. Mitään katastrofi-päiviäkään ei ole onneksi ollut (paria vähän lievempää katastrofi-päivää lukuun ottammatta, niistäkin on jo aikaa), toivottavasti huominen menee hyvin jotta voin lähteä työpaikalta pois hyvin mielin... Iltavuoroon olen jälleen menossa, joten vapauteni koittaa kello 21.15 - jos iltahommat eivät veny pidemmälle...
Että voi asiat loksahtaa kohdilleen.
Tämä kevät on ollut aivan mieletön käännekohta elämässäni. Ennen kevättä epäonni, masentuneisuus ja yksinäisyys tuntuivat seuraavan minua kuin varjo. Sitten alkoi vuosi 2009, ja jo sen alkumetrit näyttivät aivan erilaiselta kuin kaikki ennen.
Ensimmäinen asia, joka muutti elämääni paljon, oli T, ihminen, jota rakastan tällä hetkellä niin paljon että sydämeeni tulee lämmin olo aina kun vain ajattelenkin häntä. En voi uskoa että tapasin noin ihanan miehen; huomaavaisen, rakastavan, huumorintajuisen, kärsivällisen, hellän ja kunnollisen. En usko että voisin löytää ketään parempaa.
Kohta tulee puoli vuotta täyteen ja seurustelumme on ollut kaikinpuolin mahtavaa. Tunnumme yksinkertaisesti sopivan yhteen mainiosti. T rauhoittaa minua, minä taas aktivoin T:tä tarvittaessa. :D Aloimme seurustella tammikuussa ja seurusteluhan teki mielelleni ihmeitä. Masentuneisuus ja yksinäisyys sai jäädä kun tilalle asettui rakkaus ja onni. Silti minua joskus vielä ahdisti, mutta nyt olen päässyt aikalailla siitäkin kun elämässä on sattunut niin paljon muutakin hyvää;
Ensinnäkin, ylioppilaskirjoitukset menivät osaltani aivan yli odotusten. Syksyn kirjoitukset nyt eivät niin kehuttavasti menneet, ainakin englannin tavoite oli korkeampi, mutta joka tapauksessa enkusta napsahti C ja samoin uskonnosta. Mutta keväällä kirjoitukset menivät aivan yläkanttiin; psykologiasta tuli E, yhtä pistettä vaille L, ärgh. :D Äidinkielestä nappasin kevyesti myös E:n, ruotsista aivan yli odotusten C:n ja lyhyestä matematiikasta myös vaikka pelkäsin etten läpäise sitä, kun oli vieläpä pakollisena.
Toiseksi, hirveän työpulan keskellä onnistuin saamaan jopa kaksi kesätyöpaikkaa. Toukokuuksi Mölkkylandiaan ja kesä-heinäkuuksi kauppaan. Nyt kun muutto on kohta edessä, töiden saaminen oli todella hyvä juttu. Myös T sai töitä, joten taloudellinen tilanteemme on onneksi hyvä.
Ja kolmanneksi, tänään sain lukea netistä että pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan! Tulevaisuus on nyt jokseenkin turvattu kun ei tarvitse lähteä työnhakuun. Tämä myös tarkoittaa että voin huoletta muuttaa T:n kanssa kun kummallakin on tuet taattu. Saimme todella hyvänoloisen asunnon ja nyt odotamme innolla että pääsemme elokuun alussa muuttamaan.
Eli aikamoinen sarja myötäkäymisiä. Tuntuu että kaikki haaveeni ovat nyt toteutuneet, nyt pitää vaan alkaa keksiä uusia. Haaveitani olivat näet mm. opiskelupaikan saanti ja T:n kanssa yhteenmuutto elokuussa, ja niin vaan kävivät toteen. :)
Niin pelottavaa kuin se onkin, voin kerrankin sanoa ilman epäilyksiä, että olen onnellinen. Ja se on todella suuri sana minulle.
Meillä, siis minulla ja T:llä, on asunto, tämä on uskomatonta!
En vieläkään voi käsittää miten helposti saimme tämän asunnon ja vielä todella loistavilla ominaisuuksilla (vuokra, koko, sijainti, edut, kulkuyhteydet). Menimme vuokra-asuntojen välitystoimistoon juttelemaan toissapäivänä (1.7.) joskus kymmenen jälkeen, ja meille esiteltiin ensin aika heikkoa asuntoa. Sitten työntekijä hakikin juuri tulleen asunnon tiedot ja se vaikutti aivan loistavalta. Ja mikä hulluinta - virkailija varasi asunnon meille ilman mitään sen kummempia mutinoita. Käsittämätöntä.
Ainoa mikä minua yhä vaivaa on se, että emme ole päässeet katsomaan asuntoa. Aika konkreettinen juttu... En saa sielunrauhaa ennen kuin saan nähdä asunnon sisältä. Mutta mitä kun nykyiset asukkaat eivät kaiketi ole kovin suopeita visiittiä kohtaan. Sinänsä naurettavaa, kyllähän uuden asukkaan pitäisi saada nähdä asunto johon sitoutuu!
Emme tietenkään ole vielä mitään sopimuksia allekirjoittaneet emmekä kirjoitakaan ennenkö näemme asunnon, mutta kyllä vaivaa tässä se, että jos asunnossa olisikin jokin hämärä juttu, meiltä menisi ohi kaikki muut asunnot ja olisimme aivan pulassa.
Kuitenkin puolestaan puhuu se, että rappukäytävät olivat todella siistit, perusremontti tehty jonkin aikaa sitten, ja mikä parasta, nykyisten asukkaiden lähdön jälkeen koko asunto kunnostetaan; seinät laitetaan valkoisiksi, paikat siistitään jne. Luulisi siis että meidän ei tarvi pelätä mitään kammottavaa loukkua, varsinkin kun kyse ei ole yksityisestä asunnosta jotka jäävät todennäköisemmin hunginnolle. Yhtä yksityistä kävimmekin katsomassa, ja siellä repsotti listat, oli kaapin ovinuppi irrallaan, likaa... En usko että tuolla pitäisi olla sellaista näkyä vastassa kun kerta ILMAISEKSI kunnostavat sen ennen meidän muuttoa.
Sitten kun vielä pääsemme katsomaan asuntoa, voin sanoa että voi onnea, voi onnea. Että pääsikin lykästämään (ainakin toivottavasti :D).
Ohops, kello onkin jo aika kammottavan paljon... Huomenna iltavuoro, parasta siis mennä unten maille.
Perjantaista lähtien on ollut aivan mielettömän hyvä mieliala - ja paljolti T:n ansiosta. Tunnen oloni niin onnelliseksi hänen lähellään. Muutenkin tuntuu että asiat ovat kerrankin kohdillaan ja että kaikki on menossa niin kuin haaveilen. Ennen minun piti pakoilla todellisuutta. Nyt haluan elää todellisuutta, koska se on niin paljon parempi kuin vanha.
Vielä vuosi sitten olin tuhottoman yksinäinen. Syntymäpäivän lähestyessä olin masentunut kun tiesin, että viettäisin taas sen yksin, mitä nyt kaverit muistivat. Viime vuonna en uskaltanut toivoa, että tänä vuonna olisi toisin. Mutta on, ja olen siitä niin kiitollinen, kohtalolle vai mille lie, kiitollinen joka tapauksessa.
Kaupassakin (töissä siis) on mennyt ihan mukavasti. Vaikka monet pelottelivat että kaupassa olisi hirveää, en ole ainakaan vielä kohdannut mitään kovin kammottavaa. Joskus kenties lyhytpinnaisempia asiakkaita, mutta niitä juttuja ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Kassassa työ ei ole helppoa ja huoletonta kun kyse on rahasta, mutta ihmisten tapaaminen pitää virkeänä. Erityisen hyvä mieli tulee sellaisten asiakkaiden kanssa juttelemisesta jotka ovat ystävällisiä. Onneksi en ole kuitenkaan joutunut juuri flirttailun tai hymyilevän tuijotuksen kohteeksi... Ainoa tapaus joka tulee mieleen, oli lauantaina nuori tyyppi joka hymyili flirttailevasti ja katsoi harvinaisen pitkään, mutta se ei sinänsä haitannut koska tyyppi muistutti Mikko Leppilampea, eli ei todellakaan mikään ällöttävä köriläs. :D Ei sillä että tuollainen flirtti minulle mitään merkkaisi kun seurustelen, mutta piristää se tylsää työpäivää kummasti jos saa komealta toisen sukupuolen edustajalta niin kauniin hymyn. :D
Ainoa mikä nyt harmittaa on muutamat jutut jotka tuottavat hieman päänvaivaa.... Samaten se, että T:n kanssa ei ehditä työaikataulujen yhteensopimattomuuden takia nähdä kovin usein. Kaksi kertaa viikossa tuntuu liian vähältä... En edes tiedä milloin tulee taas seuraava mahdollisuus...
Odotan mielenkiinnolla mitä on luvassa syntymäpäivänä... Olen töissä, joten eipä varmaan mitään erikoista. T on saattanut keksiä jotain, mutta sitä "jotain" ei välttämättä pysty toteuttamaan syntymäpäivänäni aikatauluongelman takia.
Ah noita kelejä. Aivan ihanan lämmintä, kuin olisi kesä. Olin torstaihin asti mahataudin takia huonona, mutta perjantaista lähtien on onneksi helpottanut huomattavasti. Oli kyllä aivan karmea tauti, tajuttoman sitkeä...
Perjantaina kävin T:n kanssa vapputorilla ja vietimme ihanan iltapäivän auringosta nauttien, kävellen ja jutellen. Eilen taas T tuli tänne ja jäikin yllättäen yöksi. Ilta oli ihana... Katsottiin leffa, käytiin saunassa, katsottiin hetki lätkää ja sitten hieroin (okei kuulostaa erittäin törkyiseltä... ahhah) T:tä päästä varpaisiin. Tunnelma oli ainutlaatuinen...
Tänään herättiin ennen puoltapäivää, makoiltiin, syötiin aamupalaa ja katsottiin tv:tä. Oli vaikeaa hyvästellä iltapäivällä... Äkkiä sitä tulee riippuvaiseksi.
Tällä hetkellä tunnen oloni paljon rakastuneemmaksi kuin aikaisemmin. Suhteemme on siirtynyt syvemmälle tasolle, ja se tuntuu ihanalta. Olin onneksi oikeassa kun veikkasin aikaisemmin että parin viikon takaisessa kinastelussa oli kyse vain huonosta "kaudesta". Tuntuu oudolta sanoa tämä, mutta olen todella rakastunut.
Yksinkertaisesti hyvä ja ihana päivä tänään. Mikään ei latista mielihyvääni.
T:n kanssa tuli kaksi kuukautta täyteen tänään, mutta tuntuu kuin olisimme olleet yhdessä jo kauemmin, ei mitenkään huonossa mielessä tietenkään... Meillä on mennyt tähän asti niin hyvin, että ihan välillä ihmetyttää. Tuntuu että menee melkeinpä aina vaan paremmin, kun suhde syvenee ja opimme koko ajan tuntemaan toisiamme. Vaikka minua on välillä ahdistanut, ei niinkään T:n takia vaan ihan omia ongelmiani, en ole kokenut oloani näin hyväksi moneen vuoteen. Hän on tehnyt ihmeitä minulle...
Kolme kuukautta sitten tapasimme ensimmäistä kertaa, kiitos ystäväni ja hänen poikaystävänsä. Usein on käynnyt mielessä, että voi kurjuuden huippu jos emme olisi ikinä tavanneet... Kyllä tekivät minulle ja T:lle suuren palveluksen!
En edes uskonut että T:n kaltaisia miehiä voisi enää olla olemassa... T:stä löytyy juuri niitä piirteitä joita miehessä arvostan; älykkyyttä, kykyä puhua ja rakastaa, rauhallisuutta, huumorintajua jne. Ennen kaikkea T:n kanssa minulla on todella mukava olo - saan olla oma itseni. Aina kun olemme yhdessä tunnit vilisevät käsittämätöntä vauhtia. Sitä rakkaus kai tekee... Tunnen olevani todella onnekas kun viimeinkin saan rakastaa ja joku rakastaa minua. Näköjään ansaitsin viimeinkin onnen joka kiersi minut kaukaa aikaisemmin. Toivottavasti meidän suhteemme jatkuu yhtä hyvänä kuin tähän mennessä, jopa kehittyy. T saa minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi...
Johan helpotti kun on psykan kirjoitukset ohi. Ja sellainen tunnekin jäi, että parhaani yritin ja jos tämä ei riitä niin voivoi. Eilinen sinnikäs kertaus kyllä osoitti tehonsa kun asiat jäsentyivät päässä yllättäen hyvin. Kiire kyllä tuli! Kirjoitin joistakin vastauksista niin pitkiä ja kaikkien esseiden suunnittelu vei tunnin joten kirjoittamiseen jäi viisi tuntia. Lisäksi olin niin hullu että tein molemmat jokerit... Saa nähdä, epäilen vähän etten käsitellyt aiheita tarpeeksi hyvin kun kyse oli jokeritehtävistä, mutta ei minun pitäis pisteittä jäädä. Ainakin 9 -tehtävään vastasin mielestäni jopa aika hyvin.
Tänään aion viettää ansaittua vapaailtaa - ah. Eilinen oli sellaista pänttäystä että päätäkin alkoi loppuvaiheessa jomottaa niin ettei särkylääkkeetkään tehonneet. Onneksi ei tuolla kokeessa särkenyt muuta kuin kättä jota vihloi vikan esseen aikana todella ikävästi. Nyt sen sijaan päänsärky tuli, murr. Tänään joka tapauksessa siivoan ja sitten teen pitkästä aikaa jotain kivaa hyvällä omallatunnolla (olen siis tehnyt kyllä jotain kivaa huonolla omatunnolla lukuloman aikana...).
Huomenna T tulee tänne, joten eipä varmaan huominenkaan mene opiskelun merkeissä, mutta matikkaa voisin vähän kertailla. Se tässä tuottaa stressiä samalla tavalla kuin psyka... Matikka on vielä pakollisena, aak! Ruotsia en aio kauheasti stressata, jos siitä A:n tai B:n saan niin riittää minulle, kunhan läpi pääsen. Pakko sitäkin on kyllä vähän kerrata etten ihan turhaan maksanut 25 euroa...
Mutta juu, matikka varmaan alkaa viimeistään ensi viikolla iskeä paniikkia. Se on kuitenkin sen ajan murhe. Nyt keskityn siihen hyvänolon tunteeseen, ettei enää tarvitse stressata psykologian koetta. Yritin parhaani psykan suhteen ja olen siihen tyytyväinen. Ja luvassa on pitkästä aikaa rento ilta ilman stressiä!
Sopiva ote tuosta kappaleesta:
You can try the best you can
If you try the best you can
The best you can is good enough
Pitkästä aikaa hyvä päivä.
Jos vertaan tätä eiliseen, ero on aika huikea... Eilen näet menetin hermoni matikan kanssa ja olin niin huonolla päällä loppuillasta että ärsytin itsekin itseäni. Tänään heräsin mieleltäni reippaana, joskin väsyneenä, hoidin aamutoimet melkoisessa kiireessä ja ampaisin matikan kertaustunnille. Kylläkin yksi juttu poltti päreeni todella... Koira otti ja karkasi kun tein lähtöä! Änki samalla ovenavauksella ulos, hitto sentään... Siinä sitten juoksin jonkun aikaa sen perässä ja kalliit minuutit valuivat hukkaan... Pölvästi juoksi aina karkuun ja niinpä luovutin ja ajoin melkoista vauhtia kohti koulua koska olin jo melkein myöhässä jo lähtiessäni...
Vähän tuli myöhästyttyä mutta ei se niin vaarallista ollut. Matikan kertaustunti kului ihmeen mukavasti vaikken matikan suurin harrastaja ole. Kolme ja puoli tuntia tuli istuttua, aikamoista laskemista... Mutta onneksi aika rennolla meiningillä. Kaikille jaettiin vähän tehtäviä ja ne käytiin sitten läpi vielä yhdessä.
Sen jälkeen kaupan kautta kotiin ja T tulikin jo aikaisemmin meille. Mitään erikoista emme taas tehneet mutta kyllä teki hyvää nähdä taas ja ihan kunnolla. T toi minulle myös lainaan piuhat jolla voi liittää tietokoneen tv:seen niin että voi katsoa leffoja sun muuta tv-ruudulta - jei! T:n lähdön jälkeen menin saunaan ja istuskelin siellä rentoutuen kaikessa rauhassa. Sen jälkeen minun olisi pitänyt lukea mutta sen sijaan katsoin erästä lempisarjaani dvd:ltä...
Tiedän että olisi pitänyt lukea, mutta minun oli otettava aikaa itselleni. Puursin keskiviikkona niin niska limassa että ansaitsin taukopäivän. Tietysti nyt perjantaina minun pitää taas lukea sitäkin enemmän, mutta sainpahan kitkettyä tätä stressiä vähän, joten lukeminenkin on varmasti nyt paljon tehokkaampaa.
Taas mitä mukavin lauantai takana! Pääsipä poikaystäväkin tutustumaan tähän korpeen jossa asustelen... Mukavaa oli ja aika meni (liiankin) nopeasti vaikka juuri mitään emme tehneet. On se jännä kuinka tietyn henkilön seura voi tehdä mukavan olon. Melkein tuntuu kuin maailma pysähtyisi... Ajantaju katoaa kokonaan. Pelottavaa suorastaan.
Seuraava viikko on vaihteeksi taas kiirettä täynnä, kuten oli tämäkin. Huomiselle jäi kiva kasa tehtävää kun tämä päivä sujui muissa merkeissä, mutta on se muiden merkkien arvoistakin.
Voin sanoa että tänään oli mahtava päivä, ja kaikki tämä vain yhden ihmisen ansiota.
Nykytilanne alkaa viimeinkin muotoutua päähäni, ja hetki hetkeltä tuntuu paremmalta. Tietenkin joskus pelko puraisee nilkasta tai alan epäillä, mutta tämä päivä loi lisää luottamusta. Sitä kestää seisoa vaikka puoli tuntia pakkasessa kun on hyvillä mielin...
Perin kummallista.
Melkein pelottaa kun tajuaa miten paljon on ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa. Onneksi kerrankin positiivista... Nyt kun vielä oppisin elämään tässä niin erilaisessa elämäntilanteessa ilman että pilaan mitään liiallisella miettimisellä. Täytyisi yrittää elää päivä kerrallaan ja nauttia siitä mitä nyt saan kokea.
Aika on kyllä ollut seurustelun (ja yleensäkin "deittailun") alettua kortilla. Oikeastaan siitä asti kun jätin sinkkuelämälleni hyvästit, en ole ehtinyt juuri antamaan aikaa itselleni. Kaikki aika on mennyt kouluun, yhteydenpitoon tai tilanteen miettimiseen. Toisaalta se, että joku välittää tuolla jossain, on antanut voimia ja puhtia pitkästä aikaa. Tulevaisuuskin on vaikuttanut mielenkiintoisemmalta, vaikka se piileskelee vieläkin tekemättömien päätösten verhon takana...
Joka tapauksessa pitkästä aikaa aamulla herätessä ei tarvitse ensimmäisenä miettiä: "Taasko yksi turha päivä edessä...?"
Oujea. Enää yksi koulupäivä jäljellä. Nopeasti on tämäkin lukukausi mennyt, eikä koulua ole loman jälkeen enää kuin noin kuukausi.
Joululahjat on onneksi hankittu kaikki yhden henkilön lahjaa lukuun ottamatta, mutta sillä lahjalla ei ole niin kiire. Eihän tässä olekaan jouluun enää viikkoakaan. Aijaijai kyllä on mukavaa kun alkaa pitkä loma. Viime- ja toissavuonna loma oli lyhyt ja kyllä potutti. Nyt koulu alkaa peräti vasta 7. päivä. Hihii. 8)
Huuu. Loma on mennyt kauhean nopeasti, mutta onneksi sitä on vielä jäljellä ruhtinaaliset kolme päivää, joista aion ottaa kaiken ilon irti. Loma-aika on ollut ihanan rentoa kun ei ole tarvinut uhrata ajatuksia koululle. Loma saisi kyllä jatkua vielä pidempäänkin... :]
Tästä päivästä jäi erityisen hyvät fiilikset, koska näin pitkästä aikaa erään ystävistäni ja juttelimme monta tuntia ties mistä kaikesta mahdollisesta, ja vielä ehkä avoimmemmin kuin koskaan aikaisemmin. Toivottavasti loma jatkuu yhtä mukavissa tunnelmissa... :]
Eilen oli niin kamala päivä että huh huh. Riidan jälkeen olin aivan kummallisessa tilassa, tuntui että kaikki kaatuu päälle. Nukuin jonkun aikaa, koska nukkuminen yleensä auttaa - mutta nyt ei auttanut. Olo jatkui, ja henkeäkin ahdisti. Yritin saada uudelleen unta, mutta uni ei tullut. Yhdentoista jälkeen yritin taas nukkua, mutta en saanut unta.
Aamulla herätessä oli hirveä olo yhä, ja vaikkei ihme ja kumma väsyttänyt siihen nähden että sain unta vasta n. puoli yhdeltä, oli uupunut ja kurja olo. Koulussa ketutti ja masensi, kuvaamataidon diplomi kun tuntuu nyt niin tyhmältä tehdä... En tiedä minkä tehtävän mukaan tekisin sen, ja tuntuu etten keksi mitään mistään aiheesta. Kun tunti loppui, odotti hyppäri ja sen jälkeen matikan tunti. Sekin potutti.
Istuin hyppärillä erään kaverin kanssa ja juttelimme niitä näitä mitä hölmöimmistäkin aiheista. Olo ei ollut vieläkään kummoinen, vaikka parani jo hieman. Mutta sitten, noin kymmenen sekunnin pituisen kahden hölmön hetken jälkeen päivä sai yhtäkkiä valoisan suunnan. Vieläkin olen vähän hämmentynyt... Mutta sen tiedän että ne kymmenen sekunnin tapahtumat pelastivat tämän päivän. Hihii en kerro enempää... ^^
Ah. Huominen vapaa, vaikka pitääkin pestä sauna ja sitten on se yksi juttu jonka sensuroin ettei minua alkaisi ketuttaa ja ettei päivä menisi pilalle. :P Mutta parasta on, että tämän päivän voi omistaa huville, vapaa-ajalle, rentoutumiselle, erään kiinnostavan romaanin lukemiselle ja vain olemiselle! Huomenna saa nukkua pitkään enkä usko että huomennakaan vielä stressaan kirjoitusten ja läksyjen parissa, mitä nyt ehkä teen jotain pientä jotta tulee rennommat lauantai ja sunnuntai. Tänään sallin myös itselleni herkuttelun, nam!
Nyt menen syömään hyvää ruokaa, nautin erään lempisarjani tuotantokaudesta ja annan huolien painua kauas, kauas, kauas pois. I feel good!
Outoa ajatella että tämä on jo viimeinen lomaviikko, ja eletään jo keskiviikkoa, kohta puolin torstaita. Tämä viikko alkoi kodissa retkottamisella, maanantai ja tiistai meni lorvaillessa ja tuskalla pakotetusti lukemalla. Onneksi olen edes vähän saanut nyt itseäni niskasta kiinni ja lukenut, en kylläkään tarpeeksi...
Tänään jätin luku-urakat naulakkoon ja suuntasin Lahteen ostamaan vaatteita, koulutarpeita, pyörimään markkinoille ja tuli maksettua ylioppilaskirjoitus-maksutkin samalla (hirveää rahastusta se muuten! Kiskoa nyt 25 euroa jokaisesta aineesta jonka kirjoittaa plus aloitusmaksut!). Pääsyy kuitenkin Lahteen menemiseen oli se, että olin viimein päättänyt pistää lopun arkajalkailulle ja tavata nettituttavani. Aloitimme viestittelyn muistaakseni joskus 2006 vuoden loppupuolella, ja huomasin heti että tämä tyyppi poikkesi massasta (hän on siis miespuolinen...). Hänen kanssaan oli paljon helpompi ja mukavampi viestitellä kuin kenenkään muun pojan. Kaiken lisäksi hän oli kärsivällinen, eikä hermostunut kun en heti suostunut tapaamaan häntä kasvotusten. Viestittely syveni kuitenkin kaveruus-tasolle, ja keväällä aloin harkita tapaamista, mutta se jäi koulukiireiden takia. Nyt kun hän kesällä ohimennen kysyi sitä, päätin ottaa ja suostua!
Ja tänään sain huomata ettei tarvitse katua...
Lahteen mentyäni kiertelin monta tuntia kaupungilla ennen kuin hän tuli. Sokkarille olimme tapaamisen sopineet, ja kello neljältä seisoskelin puntit tutisten odottamassa vilkuillen jatkuvasti ovista tulevaa väkeä. Sitten näin tutut kasvot ja aloimme molemmat hymyillä sillä lailla idiootisti... Kohdatessa halasimme ja mainitsin että olen vähän hermostunut, ei kannata ihmetellä. :D Aluksi olin aivan puupökkelö ja vaikka minulla oli semmoinen tunne että mitä tässä jännittämään kun tuttu ihminen on kuitenkin, mutta silti kesti hetken ennen kuin pääsin jännityksestä eroon. Sitä helpotti paljon se, että kaverini osoittautui vastoin odotuksiani todella puheliaaksi. :D
Kohta jo juttelimme penkillä niin kuin olisimme nähneet jo monia monia kertoja. Olen jo nettituttavuudenkin aikana saanut huomata, että olemme samalla aaltopituudella, mutta nyt tämä tunne senkun vahvistui. Oli melkein häiritsevää kuinka yhtenevät mielipiteet meillä oli mopopojista, opettajista, tehdastyöstä, autoilusta, lemmikeistä, amispelleistä yms. lähtien... :'D En olisi uskonut että nettitutun kanssa on näin helppo jutella kasvotusten. Toki juttumme olivat aika yleisistä aiheista, joista voivat tuntemattomammatkin rupatella, mutta silti oli sellainen tunne, että puhun nyt kaverille johon voin luottaa.
On se hurjaa ajatella... Jos en olisi pyörinyt niillä nettisivuilla joilla kohtasin hänet, olisi minulla yksi kaveri vähemmän. On myös hauskaa kun on viimein joku kaveripoika! Minulle poikien kanssa kaveeraaminen ei ole koskaan ollut kovin helppoa, koska jännitän tuntemattomia poikia ja toisaalta saatan alkaa luomaan rasittavan romanttisia ajatusmalleja pojista jotka sattuvat puhumaan jotain minulle, jolloin on entistä vaikeampaa tutustua kun jännittää sitä minkälaisen vaikutuksen tekee ja entä jos sanoo jotain ihan naurettavaa.
Tämä oli kerrassaan hyvä päivä, ja ei tuo nettikään näköjään ole ihan huono lähde samanhenkisten ihmisten löytämiseen. Olen ainakin löytänyt yhden, ja tuntuu hyvältä kun olen onnistunut luomaan ainakin yhden ihmissuhteen lisään aika yksinäiseen elämääni.
Pitkästä aikaa on ollut hyvä viikko. Vaikka olen pieni tuskanhiki otsalla kimallellen lukenut kirjoituksiin jokainen päivä ja se on rajoittanut lomatunnelmia, olen pitkästä aikaa nauttinut kodin ulkopuolella liikkumisesta, ja hassua se on vaan siksi etten tiedä siihen syytä! Yleensä olen sellainen, että jos ei ole pakko lähteä jonnekin, jään suosiolla kotiin, mutta nyt olen mielihyvin lähtenyt tuulettumaan, ja sain huomata kuinka piristävää vaihtelua se onkaan.
Maanatai nyt ei ollut kovin erikoinen, kävin vaan kaupoilla ja postittamassa kirjeen ystävälle. Hetkeksi asian vierestä... Suosittelen kaikille kirjeenvaihtoa! Postilaatikkoon ilmestynyt kirje piristää sata kertaa enemmän kuin persoonaton sähköposti. Kirjeitäkään ei ole mikään pakko lähettää joka viikko, vaan silloin kun on aikaa kirjoittaa ja jotain kerrottavaa. Tällä hetkellä olen kahden ystävän kanssa kirjeenvaihtoa, olen ollut jo monta vuotta.
Maanantaina pappa ja siskoni tulivat nimipäivä-kahville, mutta se nyt ei ollut kovin erikoista, koska pysyttelin aika lailla omassa huoneessa lukien ja oleskellen tietokoneella. Tiistai oli vielä tylsempi päivä, kylläkin katsoin pitkästä aikaa animea.
Mutta keskiviikko olikin jo paljon kivempi. Lähdin vasten normaaleja tapojani vanhempien mukaan ilman mitään suostutteluja, joten lähdimme mukavalle reissulle Porvooseen. Ajoinkin Mäntsälään asti, se oli vaan aluksi aika kamalaa koska ajoin toisella autolla kuin yleensä... Porvoossa oli kiva kierellä, vaikka hieman kateellinen olo tuli kun tietää että rikkaitahan siellä lähinnä asuu. Hienoja vanhoja puutaloja ja ihania kapeita kävelykatuja! Vanha kaupunki on kaunis ja romanttinen. Takaisin tultiin reissultamme vasta n. puoli yhdeksältä, mutta oli se vaivan näköinen matka!
Eilinenkin oli mukava päivä! Lähdin ennen seitsemää kaverin kanssa Lahteen (kuskailin), jätin kaverin keskustan liepeille, ja läksin sitten moikkaamaan pianonsoiton opettajaani, kun olin keväällä jotenkin kummasti onnistunut sopimaan että pistäydyn kesällä käymään. Vähän jännitti mennä, mutta rentouduin kun huomasin todella olevani tervetullut, ja hyviä tuttujahan me olemme loppujen lopuksi, jopa läheisiä, jaamme aika henkilökohtaisiakin asioita. Ja opettajani on uskomattoman mukava!
Hieman suretti kyllä, koska opettajallani kun oli kaksi koiraa, niin toinen, vanha, opettajalle ja hänen miehelleen rakas koira oli jättänyt tämän maailman juuri viime viikolla. Toivottavasti köyhistä sanoistani oli edes jotain lohtua... Nykyisin ainoaksi koiraksi jäänyt oli komea ilmestys, kun ei ole pelkkä koira vaan... Oli kyllä kiva nähdä tämä koira, koska minun ansiostani pentu aikoinaan opettajalleni pääsi, kun puhuin pentueesta ja opettajani kiinnostui. Mielessä kyllä pyöri, että olisipa meidänkin hurtta noin rauhallinen... o_o Ihailtavan kaunis ja rauhallinen koira kun oli!
Vierailu jäi lyhyeksi, kun oli kiire puoli yhdeksältä alkavaan Batman-leffaan, joten huristelin kesänjatkot jätettyäni kohti keskustaa. Kello näytti jo viisitoista yli kahdeksaa, joten panikoidessani ajoin vähän mitä reittejä sattuu ja jouduin kiertämään jostain ihme kautta, mutta onneksi löysin perille sille parkkipaikalle jolla voi ilmaiseksi oleskella, kylläkin kiireessä unohdin sen pahuksen läpyskän joka pitää laittaa tuulilasin alle! O_o Elokuvissa tuli välillä murehdittua, ettei vaan ole sakkoa pamahtanut, mutta onneksi parkkipirkot vai mitkä ovatkaan eivät liikusele niin myöhään.
Seuraavassa mahdollisesti JUONIPALJASTUKSIA, lue omalla vastuulla...
Oli vähän hassua mennä katsomaan Batman-elokuvaa Batman-fani kaverini kanssa, kun en ole itse nähnyt YHTÄKÄÄN Batman-elokuvaa. Mutta mielenkiinnolla silti menin, ja kannatti, koska leffa yllätti iloisesti! En ole aikoihin ollut niin jännittynyt elokuvaa katsoessani, ja oli siinä upeat räjähdykset, kaahailut, tappelut yms. Parasta oli kuitenkin Jokeri, ja Heath Ledgerin roolisuoritus oli MAHTAVA! En olisi uskonut että miehestä irtoaa noin psykopaattiset naurut, höpinät ja elekieli. Hienoa että edesmenneen näyttelijän viimeinen roolisuoritus oli noin mieleenpainuva. Kuitenkin, leffasta jäi hyvät tutinat, eivät menneet rahat hukkaan vaikka olenkin hieman pihalla Batman-kuvioista. Huumorikin oli paikoitellen osuvaa, varsinkin (JUONIPALJASTUS-VAARA!) Jokerin tempaukset, erityisesti Jokeri hoitsun asussa poiki naurua mukavasti. Jostain osoitteesta vähän turhankin paljon, koska joku ihanainen nörtti hönötti aivan kaamealla naurullaan niin usein, että muut repeilivät hänen naurulleen... :D
Tuleepas kauhian pitkä kirjoitus, eihän erkkikään tällaisia jaksa lukea, minä korkeintaan... 8D Tänään olen ottanut rennosti, vähän luin uskontoa, mutta siihen se sitten jäikin. Makailin auringossa pari tuntia, polskuttelin (psst... valhe, en edes kastautunut, olin kylläkin uimapatjalla :D) ja kyllästyttyäni tulin sisälle katsomaan televiisota ja Greyn anatomian osia about neljä putkeen kun sain viimeinkin ensimmäisen tuotantokauden. Sitten käppäilin pari tuntia ilta-auringossa ja löysin hirveän määrän villivadelmia joita popsin mahan täyteen. Tämä päivä oli juuri sellainen, jollaisia pitäisi olla kesässä paljon. Muutenkin tämä viikko on tähän asti ollut niin mainio, että olen ihan äimissäni!
Wiiii! Nyt on tämän kesän urakka takana. \o/ Tänään teki kyllä aika tiukkaa, koska tunnit tietysti matelivat ja tein työtä joka alkoi todella sattua oikeaan ranteeseen. Nyt otankin rennosti, huomenna menen kaverin kanssa syömään. Muita suunnitelmia ei oikeastaan vielä ole. Tuntuu vähän hassulta kun huomenna ei ole töitä... ehdin jo tottua rutiiniin? o_o
Se huominen kaupunkiin ajo kyllä hieman hermostuttaa, koska en ole ajokortin saatuani ajanut vielä kaupunkiin... On ihan eri asia ajaa maantietä tai kyläteitä kuin ajaa keskellä kaupungin taajamaa... :s Mutta täytyy vaan olla todella tarkkana. Olen kylläkin huomannut, että isän autossa on paljon helpompi käyttää kytkintä kuin autokoulun autossa. Autokoulun autoissa kytkimet kun ovat mitä ovat...
Voisin oikeastaan mennä kohta ulos kun on kerrankin aurinkoinen sää. Tämä päivä varmaan menee siihen että pääsen kiinni lomailuun. Voi olla että tulee myös valvottua... Ihanaa kun saa nukkua huomenna rauhassa pitkään! <3
Jahuu! Pääsin inssistä läpi! \o/ Tämä on aivan käsittämätöntä... Vielä viime viikolla ja jopa eilen olin melko varma etten pääse inssiä ekalla kerralla läpi. Mutta tässä sitä ollaan, ajoluvat kourassa! :) Huomenna pääsen menemään omien aikataulujeni mukaan töihin (saan lainata isän autoa), mikä tulee tarpeeseen koska laskin juuri, että tekemättättömiä tunteja on vielä kuusi tuntia ja 25 minuuttia, vaikka olen tehnyt jo n. viisi ja puoli tuntia ylitöitä. Jauks... o_o
Mutta ei voi mitään. Ei se latista tätä tunnetta, kun vieläkään en meinaa uskoa tätä todeksi. Kaikkein äimistytävintä oli, että inssi antoi kaiken huipuksi hyvät palautteet, vaikka vielä viime viikolla ajo-opettajani narisi etten varmaan pääse läpi. Noh, parempi näin tietysti! :>
*kuuntelee parhaillaan Coldplayn uutta albumia: Viva la Vida or Death And All His Friends*
Kylläpä on ollut tapahtumarikas viikko! En tiedä mistä aloittaisin edes... Noh, ensinnäkin voisin aloittaa siitä että täytin tiistaina 18 vuotta. Päivä ei ollut kovin erikoinen, koska olin töissä ja autokoulun ajotunnilla, mutta sen vielä muistan että syntymäpäiväni meni pilalle siksi, että sekoilin niin pahasti ajotunnilla ja opettajalta meinasi alkaa lahkeet käryämään... Sammutin toheloidessani monta kertaa moottorin, pistin vilkkua väärään suuntaan, käännyin väärin, ajoin milloin liian kovaa, milloin liian hiljaa, ryhmityin väärin, en huomannut liikemerkkejä... Se oli todella katastrofaalinen tunti. '-_- Eniten ärsytti se moottorin sammuminen, koska se ei edes aiemmin ollut ongelma.
Seuraavana päivänä olin todella kauhuissani kun oli taas ajotunti. Onneksi sain pidettyä pääni kylmänä koska päätin keskittyä toden teolla, olla lannistumatta virheistä, asennoitua optimistisesti, ja ottaa kofeiinitabletin. Ja se auttoi! \o/ Ajotunti meni selkeästi paremmin ja olin tyytyväinen päästessäni kotiin, vaikka yksi juttu oli aika kamala... Minun olisi pitänyt peruuttaa pitkän matkan päästä vinoparkkiin, noh, eihän siitä mitään meinannut tulla. Toivotonta se oli suorastaan... o_o Onneksi inssissä tuollaista ei pitäisi tapahtua. Korkeintaan joutuu peruuttamaan parkkiin, muttei sentään vinoparkkiin pitkän matkan päästä. Ainakin toivottavasti!
Torstaina oli teoriakoe, jonka läpäisin, ja myös ajotunti. Osan ajotunnista ajoi eräs samaa vuosikurssia käyvä poika, ja oli kiva vaihteeksi nähdä miten muut ajavat. Helpotuksekseni sain huomata, etten todellakaan ole ainoa, joka mokailee vaikka inssi on seuraavalla viikolla... :'D
Eilen sitten pääsi tunnin aikaisemmin töistä (kylläkin tunnit pitää korvata), ja sitten lähdin kaverin kanssa Lahteen. Kävimme Sokkarilla ostamassa kaverin äidille lahjan, ja minä ostin itselleni Coldplayn albumin... <3 Sitten menimme Kuuomenaan, jonne olin saanut lahjakortin, ja ostin sormuksen ja korvikset. Sen jälkeen menimme Kirpputorille, jolta ostin kaksi paitaa ja tein hienon löydön; Geishan muistelmat -kirjan vain 1,80 eurolla! :D On pitänyt lukea se jo pitkän aikaa, ja nyt sain kirjan ihan omaksi asti. Khuul! :]
Kävimme vielä Lidlissä ja syömässä Hesessä. Sitten lähdin 17.15 linja-autolla kotia kohti, poljin kotiin, ja kun pääsin kotiin, hoidin tärkeät hommat pois alta, sujautin Coldplayn levyn stereoihin ja istuin kuuntelemaan karkkipussi kourassa. Levyn pituus on yli 45 min., joten siinä istuin, nautin myös "aikuisten salmiakkia" ja annoin kuuloaistini tunnustella kappaleita. Ja tässä tuomioni: Levy oli todellakin kovin erilainen kuin esim. edellinen. Jotkut kappaleet voivat vaatia jonkun aikaa kunnes niihin pääsee sisälle, ja joissakin kipaleissa häiritsi kovin huonosti yhteen sopivat soittimet, esim. bongot ja urut. o_o Huomasin kuitenkin että tämä levy sisältää paljon hyvän mielen kappaleita, eikä juuri onneksi angst-lurituksia. Parhaimmaksi kappaleiksi näillä näkymin osoittautuivat Lovers In Japan ja Strawberry Swing, mutta eivät muutkaan huonoja ole. Nuo herättivät eniten tunteita. ^^
Kaiken kaikkiaan tuo levy sopii kesään ja rentoon tunnelmaan, loistavaksi musiikiksi jos haluaa vaikka piirtää tai laittaa ruokaa. Loppuilta meni eilen (olin siis yksin kotona) piirtäessä, fiilistellessä ja katsoen dvd:ltä nauhalle otettua sarjaa. Tämän viikonlopun omistan autokouluun paneutumiselle (inssi ensi viikolla! :s), mutta muuten rentoutumiselle, koska viikko oli kovin raskas. Tein joka päivä ylitöitä ja päälle ajotunnit. x( Mutta nyt on puoletkin töistä tehty ja suhteellisen hyvät fiilikset. :)
Ah. Viikonloppu! Tämä oli todella helppo päivä koulun suhteen, koska oli vain yksi oppitunti 11.40-12.55 (ja HUOM. olen lukiossa, en amiksessa... :P). Aamuisen tunnin opettaja oli näet poissa eikä tuntia pidetty, kylläkin pitää taas tehdä nettitehtäviä, mur. :/
Tänä vuonna oli yllättävän kiva vappu, vaikken ollutkaan missään bailabaila-bailaamassa. Ensinnäkin tulin vapun aattoa edeltävänä päivänä todella hyvälle tuulelle tuon Coldplayn uuden kappaleen takia, ja vapun aattona koulussakin oli ihan kivaa kun kaveri ei ollut niin huonotuulinen kuin keväällä yleensä. Pianotunnillakin meni pitkästä aikaa aika hyvin, ja koska joku oppilaista oli kipeänä, menimme opettajani kanssa jätskille. :D Aika hullunkurista... Mutta opettajani on todella kiva, ja tunnemme toisemme melko hyvin. :] Siinä sitten istuimme jätskiä syömässä ja juttelimme kaikenlaista. Hän vannotti minua tulemaan käymään kesällä, lähinnä siksi että näkisin heidän koiransa, joka on samasta pentueesta kuin meidän piti aikoinaan ottaa pentu, mutta emme ottaneetkaan kun hinta oli niin kova. Mutta ihan kiva silleen.... mennä kylään pianonsoiton opettajalle? :D
Kotiin päästyä olin vapputuulella ja pelleilin ilmapallojen kanssa, annoin koirallemmekin yhden ja nauroin räkäisesti kun pallo puhkesi viidessä sekunnissa siitä kun se oli sen saanut... :'D Sitten se vielä ihmetteli että mihin se katosi. No joo... :P Päivällä touhusin kaiken laista, ja söin pitkästä aikaa karkkia, nami... x) Ja sitten illalla pelasimme perheen voimin (noh, minä, iskä ja äiti... '-__-) Unoa, jossa kerrankin voitin. ;) Sitten olin vielä tietokoneella ja menin nukkumaan joskus puoli yhdeltä.
Jäi kyllä tästä vapusta hyvät fiilikset, vaikken viettänytkään sitä kavereiden kanssa... Varsinkin tuo jätskien syönti openi kanssa oli mukavaa... :P Nyt olen kyllä ihmetellyt tuota vihreyttä mikä on aivan muutamassa päivässä ilmestynyt... o_o Hirmuisan nopeaa vauhtia on puihin tullut lehdet ja nurmikko saanut uuden sävyn. Kevät on tullut niin hirmuista vauhtia että tuntuu kuin olisi alkukesä. Toivottavasti ei ilmat yhtäkkiä kylmene, koska hyppäys tästä lämpökylvystä kylmään tuntuisi kamalalta. Toisaalta ihan näin lämmintä ei tarvitsisi olla, koska meinaa tulla suorastaan kuuma.
Tämä on niitä päiviä kun saa outoja päähänpistoja. Koerääkki on viimein ohi, ja sen takia helpottunut mieleni saa mitä pöljempiä ideoita. Tänään teki vaan mieli lähteä juoksemaan, joten sujautin lenkkarit jalkaan ja painuin juoksemaan heinäpellolle, koska tie on kurainen. Noh, se pelot oli puolestaan märkä. Mutta se oli aika hauskaa oikeastaan. Olen niin lande etten välitä vaikka kengät kastuvat. :P Mutta selvennykseksi, kyseessä ei ole mikään savimuhkurapelto, vaan aukea josta piti tulla moinen. EU-direktiivit kielsivät ja nyt se on siellä tyhjänpanttina, heinittyneenä, mutta heinä on lyhyttä koska omistaja niittää heinät joka vuosi. Hyvä juttu. :]
Aloin tänään ihan vakavissani ajatella että voisin aloittaa harrastamaan juoksua. Siinä on jotain erityistä, se on kivempaakin kuin pelkkä tallustelu. Ja varmasti paljon tehokkaampi kunnonkohottaja kuin kävely. Mutta ei kannata rääkätä itseään liikaa heti alkuun...
Noh, tässä tämän päivän tunnelmia. Huomenna on tyhmä kuvistunti aamulla, mutta sen jälkeen pääsee (taas) ajoissa kotiin ja ei tarvitse tehdä MITÄÄN. Ah, onnea. :>
Huolestani huolimatta, peli ei ole saanut minua (vielä 8D) mielipuoleksi. Mutta addiktoitumaan kyllä... Muuten se ei juuri haittaisi, mutta kaksi koetta on yhä jäljellä, ja tälläkin hetkellä tekisi mieli vain pelata. :P
American McGee's Alice on yllättävän laadukas ikäisekseen (valmistunut käsittääkseni vuonna 2001 :O), tästä animaatiosta voi nähdä että se on ollut tuolloin kovaa tasoa. Peli itsessään ei tietenkään ole noin loistelias, mutta edelleenkin ikäisekseen hyvin toteutettu. Mutta pakko sanoa että äänimaailma on maanmainio! Ääninäyttelijät ovat luontevia ja sopivia, varsinkin Irvi-kissa kuulostaa kihelmöivän pahaenteiseltä ja pirulliselta. Musiikki luo tunnelmaa, ja jotkut äänet nostattavat karvat pystyyn (ainakin tuo alku-videon lopun musiikki, jossa kani putoaa maahan, hrrr...).
En juurikaan pelaa toiminta- tai seikkailu-pelejä koska mielestäni ne ovat usein uuvuttavia. Joko ne ovat liian helppoja, jolloin pelissä ei ole potkua, tai liian vaikeita, jolloin hermot käryävät, mutta tämä on tähän asti paras mitä olen pelannut. Haastetta on riittävästi, ja maailma kiehtova. Maailma onkin ehkä suuri osa pelin kiehtovuutta. Se on jollain tapaa tuttu, mutta vääristynyt, kammottava, erilainen. Kuka lie tämän pelin idean keksikin, oli nero...
Olen löytänyt uuden rakkauden kohteen - nämä maalaukset!
http://www.endicott-studio.com/gal/galvess2.html
Selatkaa sivua, sillä on monia Charles Vessin maalauksia. Tuollaiset työt osoittavat loistavaa mielikuvitusta. Hänhän on alunperin sarjakuvapiirtäjä, mutta tekee myös fantasia-aiheisia töitä. Sain tietä ä tämän taiteilijan olemassaolosta kun luin Neil Gailmanin kirjan Tähtisumua jonka kiitos-osiossa hän sanoi saaneensa inspiraatiota kirjoittamiseen tämän miehen maalauksista. Ja ei ole ihme! Kunpa osaisin maalata yhtä taidokkaasti... Mutta olen vasta aloittelija öljvyvärimaalauksessa ja akryylejä en ole vielä edes kokeillut.
Olen kai aikaisemmin kirjoittanut siitä kuinka nettiyhteys on temppuillut tässä parin viime viikon ajan. Eilen yritin saada yhteyttä aikaiseksi yli puolen tunnin ajan ja tänään tunnin ajan (venkslasin verkkokaapeli-johtoa irti, koska se oli aikaisemmin tepsinyt temppuilussa), mutta "yhteys on puutteellinen tai vajaa" villkui yhä alareunassa... Niinpä sitten soitin tekniseen tukeen ja kysyin voisiko DNA:lla olla osaa asiaan, mutta minulle kerrottiin ettei vika voi olla liittymässä koska se on kiinteä verkko kuten kotipuhelinkin ja en voisi puhua kotipuhelimessa jos näin olisi. Vian täytyi siis olla modeemissa.
Ja nyt on sitten TAAS uusi modeemi. Ei näet ole ensimmäinen kerta kun tuo on ottanut ja posahtanut. Viimeksi takuu oli kuitenkin vielä voimassa kaupasta saamissamme laitteissa joten saimme modeemin ilmaiseksi. Nyt oli asiat toisin... Se maksoi törkeät 79 euroa! :/ Pitäkää siis modeemeja kuin kukkaa kämmenellä, kallis pieti jos täytyy uusi hommata. En ole kyllä tietoisesti modeemiani hajottanut joten vika on taas kerran tullut itsestään. Jännä juttu että vikaa alkaa tulla juuri aina kun vuosi on kulunut loppuun tai juuri loppumassa (ja takuu menee arvatenkin juuri silloin umpeen)...
Tässä uudessa rahaa syönneessä modeemissa on kuitekin yksi upeaakin upeampi puoli - langaton verkko! Ah, olen haaveillut sellaisesta pitkään, se on niin käytännöllinen kannettavan omistajalle.Voin istua missä päin huonetta tahansa, mennä vaikka alakertaan ja jopa pihalle kuhan en mene liian kauas. Mieletöntä! Toosa saa kyllä luvan kestää. Tuon alkupuolen osalta tämä teksti ei kuuluisi Fiilistelyä-kategoriaan mutta nyt on kyllä niin hyvä fiilis että täytyi laittaa se tähän. Lisäksi tänään oli muutenkin mukava päivä koska pääsin jo yhdeltätoista, ja valokuvaus vei koulutunti-aikaa... :] Mutta sen ylimääräisen vapaatunnin ansioista minua odottavat tekemättömät nettitehtävät (en voinut tehdä niitä kun modeemi ei toiminut), joten pitää lopetella.
Pitäisi kai toistaa tuo viimekertainen "sumuilu" ulkona koska nyt tuolla on vielä sumuisempaa... Mutta kamerani muistikortti on tukossa kaikista kuvista ja olen niin naatti etten jaksa raahautua ulos. Ensimmäinen viikonloppu takana lomailua ja hyvältä tuntuu! Ihanan vapaa ja rauhallinen olo, ja voi kuinka ihanaa on kun on todella aikaa tehdä mitä huvittaa -kerrankin.
Tänään kävin vanhempieni kanssa perinteisesti pitsalla Rossosssa (Iso pannu ja litran kannu, on niin hyvää että, suosittelen lämpimästi!). Siitä on kehittynyt joka kesä toistuva perinne, mikä sinänsä käy minulle koska Rosson pitsa on mielestäni taivaallista. Ostin viimein uuden mp3-soittimen jossa on puolet enemmän muistia mikä tekee minut todella iloiseksi (siihen pienempi-muistiseen ei meinannut oikein mahtua mitään...). Nyt saan tunkea sinne kaikkeaaa! *pahisnaurut* Karkkia tuli myös ostettua ja nyt olo on ähkyn ja yökötyksen välimuoto. *__*
Toivottavasti ei tule aika pitkäksi, vaikka olenkin iloinen lorvailuajasta joka kutkuttavana on vielä edessä. Juttu on niin, että aina kun kesäloma alkaa, niin aluksi hääräilee vaikka mitä kunnes kyllästyy ja alkaa vetelehtiä, jolloin tulee tylsistymisvaihe. Se kuitenkin katoaa pikkuhiljaa ja oppii viihdyttämään itseään tuntematta sen kummempaa stressiä vaikka ei tekisi yhtikäs mitään. Näin se ainakin minulla menee. Tällä hetkellä haluaisin kuitenkin keskittyä eniten lukemiseen ja piirtämiseen, mitä kumpaakaan en ole vielä tänä viikonloppuna tehnyt...
Jotain tuli jo raapusteltua (pari viikkoa sitten) mutten viitsinyt vielä skannata sitä tänne koska se on keskeneräinen ja haalea (taas). Mutta katsotaan katsotaan jos saan jotain tuotettua tässä lähiaikoina. Ideoita on ainakin pursunnut päässä kuhan saisi ne vielä paperille.
Coldplaytä ja vesisade -mikä sen dramaattisempaa. Ei vaineskaan. Pidän kyllä asioiden dramatisoinnista, mutta tänään kuuntelen lempibändiäni muuten vain ja vettä nyt vain sattuu satamaan. Koko päivän on satanut, ja se käy minulle! Saan sanoa hyvästit timoteiden (heinä) siitepölylle, jonka ansiosta en viitsi kauheasti ulkoilla kuivalla säällä... Lisäksi hyttyset ja paarmat eivät vaivaa vesisateella, inhoan niitä. Ja mikä parasta; olisko sadepäivänä mikään ihanampaa kuin käpertyä lämpimään sänkyyn peiton alle hyvän kirjan kanssa...
Sanotaan että Coldplay on yksi nykypäivän parhaista bändeistä, ja siltä löytyy kattava määrä faneja, mutta on myös varmasti niitä jotka eivät voi sietää sen musiikkia. Itse en sanoisi olevani bändin fani, mutta rakastan heidän musiikkiaan. Olen aina pitänyt Coldplayn kappaleista, mutta olen kuunnellut vain niitä joita on radiosta putkahdellut. Sitten pitkän aikaa bändin kappaleita kuuneltuani päätin että tahdon levyn, enkä pelkkiä äänitiedostoja. Levyissä on jotain tyylikästä, en tiedä mikä niissä niin viehättää enemmän...
Kun sitten keväällä ostin viimeisimmän levyn, X&Y (2005), rakastuin vielä enemmän! Minun oli jo viikon päästä pakko saada myös kaksi aiempaa. Levyillä oli kuitenkin aika paljon kappaleita joita en ollut ikinä aikaisemmin kuunnellut, ja se tarjosi kuin uusia ulottuvuuksia, ja löysin tuntemattomammista kappaleista monta uutta suosikkiani.
Olin pitkään suorastaan allapäin siitä, etten oikein meinannut löytää bändiä jonka musiikki olisi omantuntuista ja jota voisin kuunnella vaikka kuinka. Monellaista kokeilua oli ennen täysosumaa, mutta kyllästyin aina niihin mitäänsanomattomiin random-bändeihin. Coldplay on jotain sanoinkuvaamatonta! Sanoitukset ovat omaperäisiä, monitulkintaisia ja löydän usein niistä yhteyttä omaan elämääni. Pidän Chris Martinin äänestä, koska se on erilainen kuin massatuotanto rock-bändien ininät. Hänen äänensä on juuri niillä rajamailla onko se uskomaton vai vääränlainen. Mutta se sopii musiikkityyliin kuin nakutettu. Ja ne sävellykset! Ooooooo..... Tunnen usein kylmiä väreitä kun sähkökitaran tai pianon sävelet putkahtavat kappaleesta esiin raikkaina ja sellaisina, mitä harvoissa kappaleissa kuulee. Coldplay ei sorru kliseisiin, vaan on löytänyt oman tyylinsä joka koskettaa juuri minua.
Taitaa mennä aikamoiseksi ylistysvirreksi tämä... Mutta ei sitä vain voi ymmärtää jos ei koskaan ole kokenut irtautuvansa kehostaan kuunnellessaan musiikkia. Musiikki on minulle elintärkeää, ja nykyään myös Coldplay. Toivon vain että pojut tekisivät uuden levyn viimeistään ensi vuonna, koska en tahtoisi kuluttaa näitä tähänastisia loppuun päivittäisellä kuuntelulla... Mutta Coldplayn kappaleisiin onneksi kyllästyy monta monta monta kertaa hitaammin kuin moniin muihin. Mutta odotan mielelläni, sillä tiedän että aika takaa laadun. En halua että he sutasevat jonkun levyn jolla on alle kymmenen kappaletta ja kaikki kehnoja.
Olen aika nirso mitä tulee musiikkiin, mutta Coldplay todella varasti sydämeni. Jos saisin valita kuolinhetkelläni viimeisen kappaleen jonka tahtoisin kuunnella, se olisi varmasti joku heidän tuotoksistaan. Mietin tässä lähiaikoina että varmaan sekoaisin jos jostain mystisestä syystä kuuroutuisin! O_O Miettikää millaista olisi elää lopunikäänsä täydellisessä hiljaisuudessa.... - - - Kamala painajainen!
Loppuun pistän erään lempikappaleeni sanat tänne iloksenne, niin saatte (ehkä) huomata miten upeita sanoituksia voi edes olla olemassa:
Twisted Logic
Sunlight, opened up my eyes
To see for the first time
You'll open them up
And tonight, rivers will run dry
And not for the first time
Rivers will run
Hundreds of years in the future
It could be computers
Looking for life on earth
Don't fight for the wrong side
Say what you feel like
Say how you feel
You'll go backwards, but then
You'll go forwards again
You'll go backwards, but then
You'll go
Created, then drilled and invaded
If somebody made it
Someone will mess it up
And you are not wrong to
Ask who does this belong to
It belongs to all of us
You'll go backwards, but then
You'll go forwards again
You'll go backwards, but then
you'll go forwards
You'll go backwards, but then
you'll go forwards again
You'll go forwards again
You'll go forwards
---
Jos kiinnostuit bändistä, tässä vielä linkki heidän myspace-sivulleen: http://www.myspace.com/coldplay