Enpä ole piiiitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään, tämä on jotenkin vaan jäänyt. Mutta nyt minulla on kauhea tarve purkaa ketutustani, ja mikä olisikaan parempi paikka.

Juttu meni näin: Minulla on ollut rankka viikko/parikin rankkaa viikkoa, ja kaipasin kovasti pientä tuulettumista ulkona. Kaikki kaverini tällä paikkakunnalla ovat kuitenkin niin muiden juttujensa parissa, ettei kenelläkään ollut kiinnostusta tai aikaa lähteä kanssani ulos. No, tänään kouluryhmämme lounaalla sanoin yhdelle kivalle ryhmäläisellemme, A:lle, että harmittaa kun kaikilla on jotain ja haluaisin tehdä jotain kivaa. Kun hän lähti lounaalta, hän sanoi että "mä sit soitan sulle illalla jos mä ja ... lähdetään viihteelle, niin lähde meidän mukaan". Ehdotus ilahdutti, ja sanoin lähteväni mielelläni, jos he vaan ovat menossa.

Ilta tuli, ja mitään puhelua ei kuulunut. Päättelin, etteivät he varmaan sitten lähde, ja pistäydyin T:n kanssa pikaisesti keskustassa ihan vaan syömässä enkä juomassa. Oloni oli kuitenkin vähän maassa, koska olisin halunnut pienen irtioton, ja T:n kanssa se oli taas sitä, että istutaan bussissa, hesessä, vähän aikaa baarissa lämmittelemässä ja sitten taas bussissa matkalla kotiin ilman sen kummempia jutunaiheita.

Kävimme nukkumaan, ja vähän ennen kolmea herään tekstariin. Se on A:lta, ja siinä pyydetään minua tulemaan keskustaan hänen ja parin muun kanssa. Tekstarissa myös mainitaan että A yritti soittaa, muttei jostain syystä saanut yhteyttä minuun. Ihmettelen, kunnes tajuan, että viestin saapumisaikana lukee jotain iltaseitsemän jälkeen.

Siis voi elämän kevät... No, minullahan pamahti pettymys- ja ketutuskäyrä äkkiä ylös, kun tajusin, että hei, minua oli pyydetty, mutta puhelin ei halunnut minulle kertoa siitä kuin vasta kello kolmelta yöllä vaikka pyyntö tuli jo seitsemältä.

Huoh. Miten naurettavan p*ska tuuri ihmisellä voi oikeasti olla? En tajua. Nyt harmittaa niin kerpeleesti ja en saa unta. Voi kuulostaa jonkun korviin naurettavalta, että olen ihan hiilenä tällaisesta, mutta oikeasti, minulle tulee niin harvoin tilaisuuksia päästä ulos yhtään mihinkään kenenkään kanssa kun kukaan ei koskaan jaksa lähteä tai on muita menoja, niin sitten kun kerrankin joku haluaisi minut mukaan niin ehei, puhelin tekee tenät, en tiedä sitten että minunko vai A:n, mutta joka tapauksessa.

Nyt vasta tekeekin mieli vetää ne perseet niin kuin on tehnyt jo monta päivää, mutta menipä tämäkin mahdollisuus ohi. Jee.